Ilmansulkupaperi ja hengittävä rakenne

_DSC0992

_DSC0967

_DSC0949

Keväällä 2017 vierailin Henri Lokin luonnonmateriaaleista rakentamassa kotosessa. Yksi asia, joka jäi hyvin mieleen, oli todella hyvä hengitysilma. Ilman oli raikasta, ja kotosessa oli hyvän tuntuista olla. En onnekseni ole mitenkään kemikaaliherkkä tavallisesti, mutta valitsen toki muutenkin elämässäni mahdollisimman aitoja ja luonnonmukaisia raakamateriaaleja, oli kyse sitten asumisesta tai ruuasta. Olin samana keväänä aiemmin vieraillut toisessa "tiny housessa", joka oli rakennettu käyttäen vanereita ja finnfoameja eristeinä. Liikuteltavassa kodissa niissä on etuna keveys ja hyvä lämmön eristävyys. Mutta se hengitysilma oli ihan jotain muuta... olo oli kuin muovipussissa.

Traktorikärrylle rakentaessa on se etu, että voi käyttää raskaampiakin rakennusmateriaaleja - rakenteiden painorajat eivät tule niin nopeasti vastaan. Autovetoiselle kärrylle olisi varmaan haastavaa rakentaa luonnonmateriaaleista, sillä painoraja on 3500kg ja käytännössä lähempänä 3000kg. Traktorivetoisena sen sijaan paino voi olla vaikka yli 5000kg, jonne Villa Sofiakin saattaa sijoittua.

Villa Sofian seinärakenteet tulevat näillä näkymin muodostumaan puukuitulevystä, ilmansulkupaperista, hamppu-eristeestä, tuulensuojalevystä ja ulkopaneloinnista. Halusin löytää muovitonta ilmansulkupaperia ja kyselin vähän muilta kotosen rakennuskurssilaisilta, kuinka he ovat asian ratkaisseet. Minulle suositeltiin Paavo Perinneilmansulkupahvia, jota ilokseni löytyi Helsingin Erottajalla sijaitsevasta Domus Classicasta, ja matkahuollolla näemmä kulkeutuu ympäri Suomen. Tuo ilmansulkupaperin muovittomuus ei ole ihan itsestäänselvä juttu, aika monessa sitä tuntuu olevan. Mutta tämä Paavo Perinneilmansulkupahvi ois nyt just sitä - kosteus voi läpäistä sen, mutta se estää ilman liikkeen, eli vedon.

Ilmansulkupaperi kuuluisi laittaa tiiviinä kerroksena ainakin seiniin ja kattoon. Tiivillä tarkoitan sitä, että seuraava paperi tulisi asettaa osittain edeltäjänsä päälle ja sitten vielä mieluusti sulkea saumat erityisellä ilmansulkuteipillä. Teippiä ei nyt ollut saatavilla ja tämän kyseisen ilmansulkupaperin valmistaja kertoi, että se voidaan asentaa niin, että seuraava paperi asettuu aina 20cm leveydeltä edeltäjänsä päälle. Kun panelit naulataan niiden päälle, niin tällä tavoin saadaan kyllä ilmansulku tehtyä. Itse paperi niitattiin kattoon.

Voin kertoa, että ilmansulkupaperin asentaminen kattoon ei ollut ihan helppo homma. Ylöspäin työskenteleminen on muutenkin raskasta käsille, ja paperin piteleminen suorana kahdestaan nitomisen ajan oli haastavaa. Onneksi Stefan keksi ihan mainion aputyövälineen. Hän nappasi pihalta vanhan lundiahyllyn osan ja ruuvasi siihen poikkipuun. Tämän avulla ilmansulun asentaminen kävi kuin lastenleikki. Minä seisoin alhaalla ja pystyin hyvin työntämään apuvälineellä paperin suoraksi kiinni kattoon, ja Stefan niittasi. Alla kuvia kyseisestä härpääkkeestä :)